Äänekäs päivä

Tänään kokeilin eri ohjelmia, joilla voi yhdistää ääneen presentaatioon. Se ei ollut ihan niin helppoa ja nopeaa kuin olin toivonut. Ensin bContext ei suostunut avaamaan dokumenttejani Drivestä, vaikka pääsin kyllä niitä katsomaan, kiitos siitä kuitenkin. Muutin Knoviota varten dokumentin yksittäisiksi kuviksi, mutta ohjelma ei jaksanut niitä avata, vaikka eivät suuria olleet ollenkaan. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja, kuinka olisi pitänyt toimia?

Lopulta laitomme kuvat Ipadilla bContextiin ja aloimme Idan kanssa nauhoittamaan lopputyötämme. Ensimmäinen otto sujui muuten hyvin, mitä nyt välillä kännykkämme ja padimme piippailivat. (Nauhoitussessioista tuli mieleen lapsuuden leikit kasettisoittimen edessä; tein kuusivuotiaana "radiohjelmaa" ystäväni kanssa.) Mutta aika olikin rajoitettu ja viimeiset diat jäivät ilman spiikkausta! Aloitimme alusta, tällä kertaa kuvat ja ääni eivät synkanneet, en tiedä missä vika. Yhteyksissä vai omassa päässä? Lopulta päädyimme Idan kanssa kompromissiin, nauhoitimme kolme viimeistä diaa uusiksi, joten nyt meillä on sitten kaksi pientä esitystä esitettävänä.

Lopputyö on nyt klappat och klart, mutta someseikkailut senkun jatkuvat.

Listoja ja lopputyö

Pidimme Idan kanssa tänään nopean palaverin lopputyömme aiheesta. Aiomme listata some-työkalut SAMR-mallin mukaan, ja liittää jokaiseen työkaluun käytännön esimerkin opetusympäristöstä.

Aihetta tutkiessani löysin erinäisiä valmiita listoja. Esimerkiksi www.educatorstechnology.com on listannut opettajille suunnattuja ohjeita ja oppaita. Jyväskylän yliopisto tarjoaa esimerkkejä ohjelmien opetuskäytöstä ja vinkkiverkko-wikiin on listattu oppiainekohtaista somea.  Sosiaalinenmedia.org taas listaa sivustolleen suomalaisten organisaatioiden ja yhteisöjen sosiaalisen median ratkaisut.

Surffailessa on helppo hukkua tiedon määrään. Lopputyömme tarkoituksena onkin tehdä juuri FBC:n tarpeisiin soveltuva lista, josta tarvittava tieto (toivon mukaan) löytyisi tehokkaammin ja selvemmin.

Älkää olko hiljaa!

Yleensä opettajat valittavat luokkahuoneidensa melutasosta, mutta e-opetuksessa on toisinpäin.  Blogeihin pitää saada meteliä; tekstiä, kuvaa ja ääntä. Ei kai ole tavoiteltavaa, että blogissa on hiljaista kävijämäärän osalta, ja jos itsekään ei jaksa päivittää kuulumisiaan, onko bloggaamisesta mitään hyötyä. 

 

Blogin pitämisellä voi tosin olla on monta tarkoitusta, näinhän olemme oppineet. Minulle tämä on oppimispäiväkirja; paikka reflektoida opittua ja tuoda opittu esille.  Oppimistilanteen yksi yleisemmistä haasteista on oppilaan aktivointi ja motivointi.  Aikuiskoulutuksen puolella tehtävien tulisi olla sellaisia, joita voisi suorittaa omien työtehtävien ohessa ja hyödyntää omassa työssään.  Opettaville opettajille tämä saattaa olla helpompaa, sillä he voivat testata eri ohjelmia kursseillaan. Toisaalta yrityksetkin bloggaavat, facebookkaavaat ja instagrammaavat; joten myös opetushallinnon puolella testattavaa riittänee. 

Some-opetuksesta puuttuvat usein konkreettiset esimerkit. Annetaan lista uusista työkaluista, mutta harvoin näytteitä some-kurssien rakenteesta ja tehtävistä.  Prakticumin henkilökunnan koulutuspäivillä sama ilmiö toistui. Luennoitsijalla oli pitkä linkkilista työkaluista, mutta ei yhtäkään käytännön esimerkkiä, kuinka kyseistä välinettä on käytetty. Onkohan jossain sellainen materiaalipankki, johon listataan käytännön esimerkkejä tyyliin: ”Visuaalisen markkinoinnin oppilaat tekivät väriopin kurssilla oman Glossi-lehden, jossa väriopin perusteiden lisäksi opittiin samalla taittoa. Tehtävien ohjeistus:  http://glossi.com/hannaker/44603-colours ja erään oppilaan palauttama tehtävä http://glossi.com/anneananas/49028-home-automn-winter-colors?tkn=adb4299a7c73499d84ba21b2729126a5 ."  No, päätimme juuri Idan kanssa koota sellaisen ainakin omaa oppilaitostamme ajatellen.

Tämän viikon uusi välineeni on ollut Glogster. Glogsterin avulla voi luoda presentaatioita julisteen muotoon. Julisteeseen voi pedata kuvia, linkkejä ja videoita. Niitä voi sitten jakaa toisille, kommentoida ja rankata. Jos oppilaitoksella ei ole omaa intraa, voi tämä olla vaihtoehto tiedostojen jakamiselle. Glogsterin sivuilla on myös Glogpedia, jossa on valmiita esityksiä eri teemojen alla. (Ja kaikki visuaalisesti epämiellyttäviä, sanon minä). Vaikuttaa siltä, että Glogsteria on käytetty etupäässä lasten ja nuorten opetuksessa korvaamaan leikkaa-liimaa pahville- tekniikka leikkaa-liimaa ruudulle-tekniikalla. Ohjelma sinänsä vaikuttaa helppokäyttöiseltä ja simppeliltä. Mutta niin näyttävät presentaatiotkin: http://hannaker.edu.glogster.com/glogster-testi. Ohjelma on maksullinen ja ainakin omalla koneella aika hidas. 

Taidankin ottaa seuraavaksi haasteeksi kokeilla jotain samanlaista, mutta ehkä parempaa: http://prezi.com/

Näin se tehtiin:

1. Luo uusi presentaatio Google Drivessa.

2. Valitse "File" ja "Publish to the web".

3. Kopio linkki kohdasta" Embed code" ja halutessasi muuta presentaation kokoa.

4. Liitä linkki Bloggeriin -> teksti -> HTML.

Valmis!

FBC esittely

Uuden bloggaajan muistilista (Blogger-prenika-ansökan)

Olen saanut ensimmäisen oman blogini julkaistua ja ulkonäkökin on toivottavasti ohjeiden mukainen. (Jos tämä blogi olisi muuhun kuin opintotarkoitukseen, kiinnittäisin estetiikkaan vähän enemmän huomiota. Katsotaan, jos ehdin muokata sitä myöhemmin.)

Olen kirjoittanut postauksia noin kerran viikossa, lisännyt linkkejä ja yhden videon. Kuva tulee tässä:

Muutenkin taitaa olla tehtävät suoritettuna?

Sen lisäksi olen aktivoitunut somessa privaattiminänä ja työpersoonana. Avasin Instagram-tilin juuri ennen Hesarin valtavaa artikkelisumaa aiheesta. Lehtijuttujen jälkeen Instagrammiin on tipahdellut paljon some-tuttuja, jopa yrityksiä. Samaan aikaan Facebook on hiljentynyt; ehkäpä kaikki kaipaavat jotain uutta.Olen myös päättänyt perustaa oman life-styleblogin, keksinyt sille nimen, teeman ja ensimmäiset lauseet. Enää pitäisi päättää blogin alusta ja tehdä ne viimeiset ratkaisevat klikkaukset. 

Väriopin luennollani käytimme oppimisympäristöä, Google Drivea, katsoimme videota netistä ja opettelimme Glossia. Opiskelijoiden ensireaktio Glossista oli neutraali; ei hurraahuutoja, mutta ei myöskään kauhunkiljahduksia. Ilmeisesti siis suht helppokäyttöinen ohjelma. Undo-nappia kaivattiin ja keskustelua käytiin siitä, ovatko kaikki Glossit julkisia, vai voiko niitä jakaa suljetulle ryhmälle? Kuukauden päästä päästään katselemaan tuloksia, laitan niitä sitten tännekin.

Olen myös kirjoittanut FBCn blogiin kaksi postausta: 

http://yrkeskunnig.substans.fi/?p=148 

http://yrkeskunnig.substans.fi/?cat=26

Varsinainen someviikko siis.

PS. En valitettavasti pääse ensi kerralla paikalle, mutta materiaali löytyy varmaan netistä?

Värioppia videolta

Tunnin päästä alkaa väriopin luento:

Kiiltävää ja laadukasta.

Naistenlehdet, muotilehdet ja sisustuslehdet ovat aineistoa, jota tutkin etupäässä kampaajakäynneilläni; mielelläni totta kai. Ensi alkuun ajatus opetuksessa tämän tyyppisessä ympäristössä tuntui vähän pinnalliselta.

  Olen ollut yllättynyt omasta hivenen varauksellisesta suhtautumisesta some-opetukseen. Taidan olla enemmän viihdekäyttäjä ja koen sosiaalisen median syövän uskottavuutta itse asialta. Toisaalta huvin ja hyödyn yhdistäminen motivoi opiskelijoita. Opettajan tehtävänä olisikin löytää juuri ne oikeat some-työkalut, saitit ja linkit joiden avulla oppiminen helpottuisi. Eikä ainakaan aiheuttaa lisää mediaähkyä oppijoille.

 Ideanani oli käyttää Glossi-palvelua väriopin kurssilla. Ensi alkuun ajattelin tekeväni opetusmateriaalin kyseisen ohjelman avulla, mutta huomasin kollaasitekniikan soveltuvan paremmin tehtävien toteutukseen. Tulen siis esittelemään faktat perinteisellä PP:lla ja kurssitehtävä palautetaan lehden muodossa. Tein pika pikaa esimerkki Glossin malliksi, jotta opiskelijoilla olisi matalampi kynnys aloittaa omansa. 

Työskentely ohjelmalla tuntui aluksi jäykältä, sillä olen tottunut taitto-ohjelmiin (esim. Indesign), joissa voin itse määritellä dokumentin koon millimetrien tarkkuudella ja käyttää monipuolisempia työkaluja. En myöskään löytänyt Glossista UNDO-toimintoa mistään. Osaakohan joku auttaa?

 Ohjelmalla on hyviä puolia. Se on ilmainen, toisin kun kalliit kuvankäsittelyohjelmat. Nettipohjaisena sitä voi käyttää missä vain, milloin vain.  Vaikka ei omaisi taittokokemusta, saa ohjelman avulla suht professionaalista jälkeä, koska mallisivut, fontit ja kuvat mukailevat lehtimaailman yleisiä visuaalisia sääntöjä. Jokainen voi personoida esityksensä helposti, kuvat kertovat, ja puuduttavilta dia-esityksiltä vältytään. 

 Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, minkä näköistä ja sisältöistä jälkeä oppilaat saavat aikaan. Onko ohjelma helppokäyttöinen myös ei niin tottuneille taittajille, vai jopa helpompi ilman ennakko-odotuksia?

PS. Twitteristä vielä. Sain kotiopetusta ja keskustelun perusteella Twitterin hyödyt lyhyesti: Sen avulla voi helposti seurata alansa guruja ja heidän edesottamuksiaan, saada ajankohtaista tietoa nopeasti ja uusia näkökantoja polttaviin aiheisiin. Negatiivista on twiittauksien vauhti ja sisältö; uusia tulee joka sekunti ja osa viesteistä on vain turhaa pulinaa. Satsaa laatuun neuvoo Twitter-etikettikin.

Twiit, twiit!

Ensimmäisenä SOME-koulutuspäivänä tutustuimme toisiimme ja sosiaalisen median työkaluihin.

Työkalut olivat minulle tutumpia kuin ryhmän jäsenet, mutta päivän päätteeksi minulla oli uusia ystäviä ympyröissäni. Työkalupakissa oli uusia mielenkiintoisia välineitä. Esimerkiksi Diigo, jolla listataan linkkejä, vaikuttaa lupaavalta.

Ensi viikolla toimin pitkästä aikaa kouluttajan tehtävissä, ja jos vain aikaa ja intoa riittää, voisin muokata vanhan Power Pointtini lehden muotoon Glossin avulla. Väriopin opetus muotilehden avulla ei kuulosta kovin akateemiselta, mutta sitäkin visuaalisemmalta. Tässähän ihan innostuu!

Perustimme pienryhmän nimeltä SomeBody, ja jokainen ryhmän jäsen sai tehtäväkseen tutustua yhteen työkaluun, ja pohtia sen käyttöä opetuksessa. Valitsin omaksi aiheekseni Twitterin, johon olen muutama vuosi sitten kirjautunut, mutta en ole piippaustakaan päästänyt. Enkä tiedä onnistuuko se nytkään. Avasin ohjelman. Päivittelin itsekseni sen valtavaa uutisvirtaa. Klikkailin muutamia tuttuja ja kiinnostavia tapauksia seurattavaksi. Mutta. Ymmärrän kyllä, että seuraamalla muiden twiittauksia voi oppia paljon, saada lisätietoa, syvempää tietoa ja uusia näkökulmia, linkkejä yms. Tuntuu silti siltä, että suurin osa twiiteistä on vain twiittauksia twiittausten vuoksi; kommentteja varsinaisiin linkkeihin, huutomerkkejä ja virtuaalista osallistumista yhteisöllisiin tapahtumiin. Pitäisi ainakin osata seurata oikeita henkilöitä, jotta kaiken pullamössön keskeltä saisi kaivettua rusinat esiin. 

En anna vielä periksi. Avopuolisoni on media-alan himotwiittaaja. Hän on luvannut antaa minulle oppitunnin, kunhan ensin on ehtinyt re-twiitata kaikille 3000 seurattavalleen. Ensi viikolla olen ehkä twiittiä viisaampi.